ERC-20 tokenit ovat varmasti tuttuja suurimmalle osalle kryptokäyttäjistä, vaikkei tietäisikään käyttäneen kyseistä älysopimusta. ERC-20 -standardiin nimittäin pohjautuu suurin osa ethreumissa toimivista kolikoista ja tokeneista, kuten vaikkapa USDC ja wETH. Standardi on kuitenkin kryptojen mittapuussa suhteellisen vanha, ja osa sen ominaisuuksista alkaa rajoittamaan innovaatioita defissä.
Käytännössä ERC-20 tokenit ovat älysopimuksia, jonka sisällä pidetään kirjaa siitä mikä lohkoketjun julkinen osoite omistaa kuinka paljon kyseistä tokenia. Tokeneiden “siirrot” ovat siis vain kirjanpidollisia muutoksia näiden älysopimusten sisällä. Mitään konkreettistä ei varsinaisesti siirry lohkoketjun sisällä (muuta kuin tieto eri osoitteiden välisistä muutoksista)
Tokenit voidaan jakaa kahteen kategoriaan: fungible ja non-fungible tokenit. Jäkimmäiset ovat tietysti kaikille tuttuja NFT:tä. Niiden idea on, että jokainen token on uniikki, siinä missä fungible tokenit ovat keskenään samanlaisia ja yhdenvertaisia.
ERC-721: tämä on ERC-20 vastaava standardi non-fungible tokeneille (NFT)
ERC-1155: yhdesä sopimuksessa voidaan luoda monta tokenia kerralla, toisin kuin esim. ERC-721:ssä
ERC-165: Standardi, jolla julkaistaa eri älysopimusten välisiä rajapintoja. Tärkeä varsinkin NFT:n kannalta.
ERC-223: Korjaa ERC-20 bugin, jossa tokenin siirron yhteydessä tapahtunut virhe johti varojen menetykseen
ERC-621: ERC-20:n laajennus, jossa tokenin total supplyta voidaan pienetää tai kasvattaa oman toiminnon avulla.
ERC-777: Muutamia korjauksia ERC-20 bugeihin ja standardi laajentaa toimintoja joita älysopimuksessa voidaan määrittää
